Ihmisten lasten oikeudet

Jennifer Worthin omaelämänkerralliseen romaanitrilogiaan pohjautuvassa TV- filmatisoinnissa Call the Midwife (Kutsukaa kätilö!) eläkkeelle jäänyt, Itä-Lontoossa kätilönä toiminut sisar Monica Joan pohti osuvasti: ”Arvostammeko lapsia nykyään enemmän siksi, että heillä on mahdollisuus jäädä eloon vai jäävätkö lapset eloon siksi, että me arvostamme heitä nykyään enemmän…”.

Toisen maailmansodan jälkeen alkanut keskustelu lasten asemasta yhteiskunnassa heijasteli merkittävää ilmapiirin muutosta. Lapset oli totuttu näkemään työvoimana ja pakollisena pahana, joita syntyi enemmän kuin toivottiin tai kyettiin ruokkimaan. Monet lapset kuolivat ennen ensimmäistä syntymäpäiväänsä. Pikkuhiljaa asenne alkoi kuitenkin muuttua ja naisten äänioikeuden ja orjuuden kiellon jälkeen oli lasten vuoro tulla näkyviksi, kuulluiksi ja arvostetuiksi.

Ihmisoikeudet ja lasten oikeudet ovat konkreettisia ilmentymiä paremman maailman unelmasta, joka ei merkittävistä asenteellisista ja lainsäädäntöön tehdyistä muutoksista huolimatta vielä toteudu kaikkialla maailmassa. Lapsen oikeus mm. väkivallattomaan kasvatukseen (artikla 19) ja Lapsen edun huomioiminen (artikla 3) ovat sopimuskohtia, joita Suomessakin valitettavasti rikotaan.

Oikeus ruumiilliseen kuritukseen poistui Suomen laista lähes 30 vuotta sitten. Tutkimusten mukaan väkivaltaa käytetään edelleen monissa perheissä kasvatuksen keinona. Lasten oikeuksien laiminlyöntiä tapahtuu myös palveluiden taholta. Lapsen kuulluksi tuleminen ja lapsen etu eivät aina toteudu esimerkiksi huostaan otetun lapsen sijoitusprosessissa.

Dosentti Matti Rimpelä toteaa, että lapsella on oikeuksia, vanhemmalla vastuita ja yhteiskunnalla velvollisuuksia. Lapsi on voimaton muuttamaan olosuhteita joissa hän elää. Muutos on aina aikuisten vastuulla. Kun uupumus ja arjen yksinäisyys haastavat vanhemmuuden, tulee yhteiskunnan tarjota vanhemmille riittävä ja oikea-aikainen tuki, riittävän hyvään vanhemmuuteen ja tarvittaessa avaimet muutokseen.

Vanhemmuus vaatii osaamista, sitoutumista ja jaksamista, tiivistää Rimpelä. Samaa vaativat myös työelämä ja parisuhde. Perhe-elämä on saanut rinnalleen monia kilpailijoita. Kun työ oli aikaisemmin keino elättää perhe, on se nykyään itsensä toteuttamisen mahdollistava ura - työajaton ikuisuusprojekti. Kun parisuhde pysyi kasassa aikaisemmin jaetun kodin ja lasten takia, on parisuhde nykyään jatkuvan arvioinnin kohteena – onko meillä vielä tunteita toisiamme kohtaan? Lapsi sopeutuu aikuisten maailmaan ja rakentaa elämänsä eväät lapsuutensa kokemusten pohjalta. Minkälaisin eväin he kasvavat aikuisuuteen?

Yksi aikamme arvostetuimmista lastenkirjailijoista on sanonut: ”Uskon, että olemme liian usein näkemättä tilanteita lapsen näkökulmasta. Tämä johtaa siihen, että opetamme lapsiamme johonkin muuhun, kuin siihen mitä olemme aikoneet opettaa.” Astrid Lindgren kuvasi kirjoissaan taidokkaasti arkisia asioita lasten näkökulmasta. Tänä Lasten oikeuksien päivänä haluan haastaa kaikkia vanhempia, kysymään itseltään minkälaisia asenteita ja arvoja välitän lapsilleni? Onko viestini se, että vanhemmuus on raskasta, jokaisen pitää pärjätä omillaan, heikkoutta ei voi näyttää, eikä toisia saa tarvita? Tällaista huomista tuskin toivomme lapsenlapsillemme. Jospa annammekin puheenvuoron lapsille ja kuulemme heidän ajatuksiaan siitä, mikä elämässä on tärkeää, arvokasta ja mikä heille tuottaa iloa.

Muutos lähtee liikkeelle oivalluksesta … lasten vastaukset saattavat yllättää itse kunkin!

Kirjoittaja Johanna Matikka toimii suunnittelijana Kannusta minut vahvaksi! -hankkeessa

(Kirjoitus on julkaistu myös Ensi- ja turvakotien liiton blogissa 18.11.2013)