Jämsän Himokselle kokoontui syyskuisen pidennetyn leiriviikonlopun viettoon nuoria Jämsän, Oulun ja Kemin kaupungista. Leiriläiset ja ohjaajat saattoivat yhteen Emma & Elias -ohjelman hankkeet samoilta paikkakunnilta. Kaikkiaan kansaa vaelsi paikalle kolmisenkymmentä. Lakon vuoksi yksityisautoileva reportteri sai mahdollisuuden todistaa tapahtumia perjantaina 18.9.
Kuulen sarvien kasvun – Emma & Elias leiri Jämsässä
Saapuessani paikalle leiriläiset heräilivät ensimmäiseen kokonaiseen leiripäivään, olivat kuulemma ensimmäiset heränneet unestaan jo erittäinkin hyvissä ajoin. Näin raportoi Jämsän äijien mökissä majoittunut Timo, Jämsän äijä itsekin.
Aina ei sada, ja kun hetken oli satamatta, leiriläiset tutustuivat toisiinsa pihamaalla. Sitten jo taas satoikin. Kuulimme tilanteeseen sopeutuen sisätiloissa kattavan kokoelman henkilöiden ja ryhmien esittelemiseksi laadittuja rap-esityksiä. Harvemmin sitä tuollaisen määrän kulttuuria tulee nauttineeksi ennen puoltapäivää.
Leiri järjestettiin aivan Himoksen laskettelurinteiden juurella. Lähdimme tutustumaan korkeuseroihin, kun sade taas hetkeksi taukosi. Erityisesti kemiläisille rinteet olivat juuri sopivan kokoinen haaste. Eipä aikaakaan kun muutama poika jo soitteli ohjaajalle (mitenkäs muutenkaan) rinteen päältä. Sitten alkoikin taas sataa, ja vaikka matkaa mökkiin oli vain muutama sata metriä, kastuimme läpimäriksi. Eipä silti, sääennuste tiesi tämän kertoa ja varustusta olisi voinut vähän tarkemmin miettiä itsekin. Mökissä oli onneksi kuivauskaappi ja kaikkien repussa kuivaa vaatetta.
Päivän kohokohdaksi muodostui vierailu hirvikartanossa. Niin aikuisille kuin lapsille oli mieleenpainuvaa kuulla paljon uutta tietoa hirvistä. Isäntä Jouko Partio tiesi hirvistä kaiken mitä ihmiset ylipäätänsä hirvistä ovat oppineet tietämään, siltä ainakin vaikutti. Muutama kemiläinen metsästävä nuori tiesi hirvistä aika paljon jo valmiiksi. En olisi uskonut, että iPhonella on oma metsästyssovellus, jolla voi opetella, mihin kohtaan hirveä pitää ampua.
Meidän etelän ihmisten näkökulmasta oli sopivan avartavaa kuulla poikien kertovan, miten ja missä ovat nähneet karhun luonnossa. Siihen ei liittynyt sen merkillisempää dramatiikkaa, missäs karhut olisivat, jos ei luonnossa.
Parasta oli kuitenkin Matti-Esko. Hirvikartanon hirvet on nimetty kevyen musiikin suurten nimien mukaan. Koska hirvillä oli juuri erityinen aika vuodesta, emme voineet touhuta aivan mitä tahansa aivan kenen kanssa tahansa. Matti-Esko kuitenkin tuli tervehtimään ja teki sen unohtumattomalla tyylillä.
Leiriläisistä rohkeimmat jakoivat leipäpalan Matti-Eskon kanssa leipää suussaan pidellen. Tulipa tuossa varmasti kaikille uutta ja ihan oikeasti hyödyllistä tietoa hirvistä. Kysymysten runsaudesta päätellen asiat myös varmasti muistetaan. Ehkä pidempään kuin ne, mitä kaverit samaan aikaan koulussa oppivat.
Oululaisten raportoidessa Matti-Eskosta kotiinsa puhelimitse, olin havaitsevinani pientä epäuskoa linjan toisessa päässä.
Lapset saivat myös poiketa porojen ja metsäkauriiden kanssa aitauksessa antamassa pullaa ja ruohoa. Hyvin tekivät eväät kauppansa ja kamerat räpsyivät. Kaiken tämän lisäksi söimme hyvin ja runsaasti. Olipa onnistunut ohjelmanumero järjestävän seuran organisaattoreilta. Koko ajan ei edes satanut. Jos ei Himos paikkana edustanut jämsäläisille suurta eksotiikkaa, hirvikartano oli myös heistä useimmille uusi kokemus.
Iltapäivällä parin sadekuuron välissä valloitimme Himos-vuoren, autolla. Sade tuli vasta sitten ihan lopuksi. Keskisuomalainen maisema oli vaikuttava korkealta katsottuna. Toisissa olosuhteissa tuon valloituksen olisi mielellään tehnyt jalkaisin, silloin olisi tosin jäänyt kuuluisan ralliautoilijan mökki näkemättä.
Aistinvaraisen havainnoinnin perusteella eri paikkakuntien delegaatiot alkoivat sopivasti tutustua toisiinsa päivän mittaan. Kemiläisten kanssa käymieni keskustelujen perusteella koko syysloma olisi mennyt mukavasti näissä merkeissä, leirin suurin havaittu ongelma oli sen lyhyt mitta.
Niille, jotka surevat perinteisten pihaleikkien katoamista voin taas kerran kertoa hyviä uutisia Jämsästä. Samoin kuin Jameksen kesäleireillä, perinteiset rönttöset ja muut organisoituvat ilman yhtään kiertävää perinneleikkikonsulttia tai ohjekirjaa.
Seuraavalle päivälle oli varattuna vielä Diandran konsertti Himos-areenalla, mutta se on jo toisen reportaasin ja toisen reportterin aihe. Ja niin, hirvensarvien kasvun kesällä melkein kuulee, niin sanottiin. Sen suhteen olimme vähän myöhässä, mutta uskottava sekin kai on.
Teksti ja kuvat: Petri Paju