Tyttöjen Talossa Varissuon lähiössä iloitaan tyttönä olemisesta
Saa nauraa!
– Tässä me istutaan, katsotaan leffoja tai pelataan lautapelejä. Me voidaan myös syödä tässä ja me voidaan nauraa. Me nauretaan kaikkea. Aina tulee joku hassu juttu, Jenna Petäjä, 12, Saara Krogerus, 12, ja Tilda Virtanen, 12, kikattavat Tyttöjen Talon olohuoneen sohvalla.
Katjaa! tytöt huhuilevat ohjaaja Katja Virolaista. Toinen ohjaaja, Zina Gunic, on äiti.
– Zina sanoi mua yhdessä vaiheessa lapsekseen. Siitä lähtien Zina on ollut meidän äiti. Katjakin on kerran sanonut Zinaa vahingossa äidiksi, Jenna hihittää.
Kello käy hiukan yli puoli kolmea tiistai-iltapäivällä, ja 5.–6. -luokkalaisten tyttöjen kerho alkaa olla koolla. Ryhmään osallistuu vakituisesti neljästä yhdeksään tyttöä. Uudet tytöt ovat joka kerta tervetulleita. Tulostaan voi ilmoittaa etukäteen tekstiviestillä tai sähköpostilla.
Ohjaajat huolehtivat siitä, että kaikki tulevat toisilleen tutuiksi.
– Täällä on helppo tutustua ja saada uusia ystäviä, Katja Virolainen sanoo.
Tänään Katja pyytää aluksi kaikkia istumaan rinkiin.
– Kuvitellaan, että ollaan marjoja. Jos olisit marja, mikä siis olisit ja miksi?
Hauskinta ovat retket
Varissuon lähiö Turussa sai oman Tyttöjen Talon viime syksynä. Tilat, kolme huonetta ja keittiö, löytyvät ihan tavallisen kerrostalon kolmannesta kerroksesta. Sisään pääsee ovikelloa rimpauttamalla. Lattioita värittävät riemunkirjavat räsymatot ja seiniä valokuvat, julisteet ja käsityöt.
Päätetään itse omat rajat! ja Hengitä <3, lukee vessan seinällä.
–Tytöt saavat itsekin sisustaa. Huonekalut löytyivät kirpputorilla. Niitä tuunataan yhdessä, Katja kertoo.
Usein leivotaan, kokkaillaan tai askarrellaan. Viime kerralla tehtiin kuvausretki lähimetsään. Tänään valokuvat laminoidaan ja niistä tehdään taidenäyttely.
– Saatte päättää minne kuvat ripustetaan. Keksikää myös voimalauseita. Yksi lause liitetään valokuvaan. Loput laitetaan ruusuihin, jotka jaamme naistenpäivänä Varissuon kauppakeskuksessa.
Tytöt istahtavat askarteluhuoneen lattialle risti-istuntaan.
– Hei, mä keksin hyvän. Jos et mokaa koskaan, et ole ihminen.
Tyttöjen Talossa on kaikkien mielestään paljon hauskaa tekemistä.
– Hauskinta on kaikki energinen, kuten retket. Oli tosi hauskaa, kun käytiin keilaamassa. Eiks voitais taas mennä?
Pinkki pahvilaatikko pöydän kulmalla on ideaboxi, johon voi ehdottaa tekemistä nimettömänä.
Poikavapaa alue, onneksi
Keskiviikkoisin Tyttöjen Talo pitää Varissuon Normaalikoulussa avointa olohuonetta yläkouluikäisille tytöille. Torstaisin kaikenikäiset tytöt ovat tervetulleita Tyttöjen Talolle, missä on avointa toimintaa ja läksyapua. Kaikki toiminta on maksutonta.
– Jos kokataan, kutsutaan vanhemmat lopuksi syömään, Katja kertoo.
Varissuolla asuu paljon maahanmuuttajataustaisia tyttöjä.
– Täällä jokainen tyttö saa olla oma itsensä, kaikkea sitä, mitä on. Ei tarvitse valita kulttuurien välillä.
Jos joku asia painaa mieltä, siitä voi mennä juttelemaan Katjan kanssa kahden kesken.
–Kiusaaminen on sellainen kestoaihe.
Katja toivoo, että naiset eri kulttuureista innostuisivat tulemaan vapaaehtoistyöhön Varissuon Tyttöjen Taloon.
– Tytöt tarvitsevat monenlaisia naisen malleja.
– Katjaa, nyt sun on pakko tulla meidän kanssa tanssimaan!, kuuluu huuto olohuoneesta.
Valkokankaalla pyörii hullunkurinen banaani, mansikka, vesimeloni ja ananas, joiden liikkeitä pitää matkia. Ok, perfect, god!, Wii-dance -tanssipeli yllyttää ja kannustaa.
– Apua, en mä pysty enää!, tytöt hoippuvat naurun kourissa.
Se, että Tyttöjen Talo on vain tytöille on Saaran, Jennan ja Tildan mielestä hyvä juttu.
Tyttönä olemisessa on heidän mielestään kivointa, että tytöt ovat poikia fiksumpia ja kasvavat nopeammin aikuisiksi.
– Joskus tyttönä oleminen on tosi outoa. Kaikki muukin on joskus tosi outoa. Täällä me halutaan käydä, koska täällä saa olla oma itsensä ja nauraa, tytöt miettivät.
Teksti: Ulla Willberg
Kuvat: Pasi Leino