Walter ry ja sen Urbaanit lapset ja nuoret -projekti rantautui Manseen aurinkoisena perjantaina elokuussa. Reportterimme jalkautuivat todistamaan tapahtumaa
Urbaanit lapset ja nuoret goes Manse
Herää kysymys: mitä urbaania Mansessa on? No, ei juuri mitään, mutta joustavina ja ovelaa huumoria ymmärtävinä manselaiset eivät tällaisesta juuri hätkähdä. Rantautuminen oli konkreettisemmin ilmaistuna tapahtuma, jonka nimi oli Street school festival. Sitä ei pidetty kadulla eikä siellä käyty koulua, joten asetelma oli todella hyvin Manseen sopiva.
Koulujen alkamisesta oli vasta pari päivää, paikalle oli tullut oppilaita (ja samalla joukkueita) Tammelan ja Tesomajärven koulusta. Eikä siinä kaikki, meidän junantuomien lisäksi paikalla oli tai ainakin kävi Ilveksen futaajia, tanssiryhmiä ja rap-artisteja. Paikalla oli myös DJ soittamassa musiikkia. Tästä kokonaisuudesta se ”street” oikeasti tuleekin.
Setumo Bodibe eli tuttavallisemmin Setu, UB-projektin paikallinen koordinaattori, kehui ilmat ja heti perään järjestelyistä vastaavan tiimin.
– Meille annettiin tää keli ja mulla on hyvä taustaryhmä tässä, paketoi Setu keskeiset menestystekijät.
Urbaanit lapset ja nuoret -projektin toimintaa Tampereella alettiin pohjustaa jo alkuvuodesta.
Saimme muutaman kokeilun käyntiin jo keväällä, kertoo Setu. Syyskuussa alkavat ensimmäiset rap-työpajat. Setu kehuu manselaista menoa ja yhteistyökykyä.
Fair play!
Meidät vieraat rekrytoitiin katufutiksen toimitsijatehtäviin. Siinä saattoi todeta, että näissä karkeloissa 10-0 numerot ovat aivan tavallisia. Mutta eipä niistä sen enempää, ainoat palkinnot jaettiin fair play sarjassa.
Matsin jälkeen kentällä ollut Tino Tammelan koulusta ei muistanut edellisen matsinsa loppunumeroita, ja niin kävi monelle muullekin. Vasta uudessa koulussa aloittanut Tino oli tyytyväinen siitä, että kavereihin tutustuminen kävi näin epämuodollisella tavalla.
Roope ja Ronja Tesomajärven koulusta katselivat koko turnauksen toiseksi viimeistä ottelua vielä pirteän oloisena. Tesomalta on matkaa Tammelaan reilu kymmenen kilometriä, mikä tarkoitti bussikyytiä kaikille koulun kuudesluokkalaisille. Koulun alkujen takia tieto turnauksesta tuli tesomajärveläisille myöhään. Tuskin kovin vakaviin valmisteluihin ainakaan urheilullisesti olisi ollut halujakaan. Roopen ainoa ottelu oli päättynyt selkeään tappioon, jotain 9 tai ehkä 11 -0.
– Ne oli vähän liian hyviä meille, totesi Roope.
Päivä oli ollut molempien mielestä onnistunut.
Tanssia, aurinkoa, iloa
Siirryin järjestötyön ytimeen haastattelemaan tanssiryhmän jäsentä Naledia. Naledi on Setun sisar.
– Olen vapaaehtoinen, mutta on siinä vähän sitäkin, että veli sanoo, että nyt lähdetään.
Naledi on paikalla vapaaehtoishommissa, tai ”vapaaehtoishommissa”. Hän ei välittänyt ottaa selvää, mitä veljen pyynnöstä kieltäytyminen olisi tarkoittanut.
– Kiva tapahtuma, paljon kivoja lapsia ja nuoria, niin ettei sen niin väliäkään, toteaa Naledi.
Naledi on tanssinut ryhmänsä kanssa jo kymmenkunta vuotta. Ryhmä on kaveriporukasta muotoutunut ja omaehtoinen. Koreografiat tanssijat tekevät itse ja kiertävät alan kilpailuissa, eli aatteeltaan hyvin walterilaisen toiminnan ytimessä. Naledia tuleva esiintyminen jännitti sopivasti, mutta vain sopivasti.
– Mukavia lapsia, aika hyvin näyttivät kannustavan toisiaan, että kyllä se hyvin menee.
Ja niinhän se menikin. Tapahtumassa esiintyi kaksi tanssiryhmää. Pienille koululaisille tanssijat näyttivät olevan idoleita siinä missä paikalle tullut Ilveksen liigapelaaja Tomi Petrescukin.
Futis, tanssi ja aurinko veivät mehut osallistujista siihen malliin, että kun tapahtuma neljän tunnin touhuamisen jälkeen päättyi, kaikki olivat osansa saaneet.
Teksti: Petri Paju
Kuvat: Ulla Lindqvist